keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Viikonloppu Portugalissa


En ole tainnut aiemmin olla näin pitkään yhtämittaa ulkomailla. Aika on lentänyt kuin siivillä. Olen viihtynyt hyvin ja asiat ovat alkaneet rullata rutiinilla. Pidin ensimmäisen suullisen esitelmänkin yliopistolla, hui! Vähän jännitti, kun en ole esitelmöinyt ison luokan edessä varmaan sitten lukion, mutta eiköhän se mennyt ihan hyvin.

Tällä kertaa en selitä Espanjan elämästä sen enempiä vaan intoilen matkustelusta. Viime viikonloppuna pääsin käymään Portugalissa ensimmäistä kertaa! Oli mahtava reissu!

Évora ja Lissabon

Bussi lähti Granadasta kohti Portugalia keskiyöllä, joten yö meni mukavasti kaverin kanssa hölpötellen ja välillä vähän nuokkuen. Rakastan yöllä matkustamista, on mahtava tunne herätä ja huomata olevansa uudessa paikassa. Piti vähän hieraista silmiä unenpöpperöisenä, kun naaman edessä näkyi Sevilla kuutamon loisteessa. Oli nättiä, vaikkei siellä pysähdyttykään.

Kuudelta Portugalin aikaa sitten kuljettiinkin jo Évoran kaduilla. Kierreltiin kaupunkia muutama tunti, käväistiin upean katedraalin katolla ihmettelemässä maisemia ja päästiin katsomaan myös luukappelia, Capela dos Ossosia. Jälkimmäinen jäi mieleen aika vahvasti, kun en yhtään odottanut käveleväni huoneeseen missä seinät ja pylväät on päällystetty ja koristeltu oikeilla ihmisluilla. Siellä on kuulemma yli 5 000 ihmisen luut. Kieltämättä vähän karmiva, mutta myös hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Évora
"We bones that here are, for yours await"
Capela dos Ossos
Évorasta jatkettiinkin sitten Lissaboniin. Tosi ihana kaupunki, ihastuin pikkuisen. Siellä tuli kierreltyä parin päivän aikana oikein urakalla. Lissabonista minulle ja monelle muulle tuli ensimmäisenä mieleen San Francisco, kun ylitettiin Golden Gatea muistuttava punainen silta ja koko kaupunki oli yhtä mäkeä. Kuulemma paikkaa ovat vavisuttaneet useat maanjäristykset ja kaupunkia on jouduttu rakentamaan uusiksi moneen kertaan. Siksi myös Huhtikuun 25. päivän silta (huh, mikä nimi) on pitänyt rakentaa kestämään järistyksiä ja mallia on haettu San Franista. Nättejä rautiovaunuja ja funiculareja riitti myös, eli aina ei välttämättä tarvitse kävellä mäkiä ylös alas. Itse tyydyin vain katsomaan ja kuvaamaan ratikoita, ne olivat söpöjä kuin lasten leikkikalut. Talvella Lisboa ei välttämättä olisi kovin unelmamesta, laatoilla päällystetyt tiet muuttuivat yllättävän liukkaiksi jo hetken kestäneen vesisateen jälkeen.

Lissabonissa tuli keskustan lisäksi käytyä myös Belémin kaupunginosassa uittamassa jalkoja merivedessä, keräilemässä simpukoita ja syömässä. En ehtinyt maistelemaan Belémin kuuluisia leivoksia pitkien jonojen takia, mutta paikallisia kermaleivoksia, pastéis de nata, onneksi pääsi testaamaan muualla. Oli hyvää, samoin kuin bataatista tehdyt broa castelar -leivoksetkin. Pääsin myös ensimmäistä kertaa kokemaan tuk-tukilla kulkemisen, oli tosi hauskaa. Kansainvälisyyttä riitti, kun kaverien kanssa ollaan jokainen eri maasta. Kuski mukaan lukien kyydissä oli seitsemän eri kansallisuutta. Selitettiin toistemme päälle koko matka samalla kun kuski kertoi vinkkejä ja pieniä anekdootteja Lissaboniin liittyen. Naurusta ei meinannut tulla loppua millään. Belém oli ehdottomasti yksi viikonlopun kohokohdista, kiitos loistoseuran.

Lissabon



Pitää myöntää, etten ennen tätä matkaa tiennyt Portugalista melkeinpä mitään. Kaikki tuli siis uutena ja yllätyksenä. Taisin kulkea lähes koko ajan silmät ja suu ihmetyksestä ammollaan, heh. Kaikkialla oli tosi nättiä ja sää oli ihana koko viikonlopun, varsinkin perjantaina aurinko lämmitti ihanasti. Yli 30 astetta, kyllä kelpasi.

Lähdin reissuun tšekkiläisen vaihtarikaverini kanssa, joka opiskelee kääntämistä myös. Englannin ja espanjan lisäksi J opiskelee myös portugalia, joten hän opetti minulle kätevästi kielen alkeita ja antoi ääntämisvinkkejä. Lisäksi J:tä oli helppo nykäistä hihasta, jos meinasi mennä sormi suuhun paikallisten selittäessä asioita liian nopsaan. Oli ilo huomata, että pystyn ymmärtämään ja seuraamaan portugalinkielistä keskustelua, vaikken ole ikinä opiskellut kyseistä kieltä. Tiesin, että portugali ja espanja muistuttavat toisiaan, ja pystyn luettuna ymmärtämään joitakin portugalipätkiä, mutta ei tullut mieleenkään, että voisin pysyä kärryillä melko nopeatahtisessa keskustelussakin. Onneksi sama toimii myös toisinpäin, eli portugalilaisille pystyi jatkamaan puhetta espanjaksi, kun pieni portugalin sanavarastoni väistämättä tyrehtyi. Tosin oli tärkeää aloittaa keskustelu portugaliksi tai englanniksi, koska paikalliset eivät pidä siitä, että heidän oletetaan osaavan espanjaa. Vähän ihmettelin kyllä miten mukana olleet espanjalaiset ja monet vaihtarit tuntuivat unohtavan täysin, ettei olla enää Espanjassa eivätkä pukahtaneet yhtäkään sanaa portugalia. Jopa keskustelun avaus tapahtui espanjaksi, vaikka paikalliset kuinka tuhahtelivat ja puhuivat painottaen vahvasti portugalia. Ehkä nämä ovat joitain kulttuurieroja tai sitten kyse on vain henkilökohtaisesta pet peevestäni, mutta minulle ainakin on tärkeää yrittää saada edes ne pari paikallisen kielen sanaa sanottua.



Helvetin suulta satulinnoihin

Lissabonin lisäksi kävimme Cascaisissa kurkistamassa Boca do Infernoon eli Helvetin suuhun, Óbidosissa testaamassa Ginjinhaa suklaakupista (nam!) ja Sintrassa ihailemassa palatseja ja kartanoita. Jälkimmäisessä kaupungissa myös vähän seikkailtiin J:n kanssa, kun eksyttiin muusta porukasta. Toiset tutkivat palatseja, me ajelimme ympäri kaupunkia ja tutustuimme juna-asemaan. Onneksi Sintrassa on kuitenkin helppo kulkea ja päästiinpä mekin näkemään osamme nähtävyyksistä. 

Käsittämätöntä miten yhteen paikkaan voi mahtua niin paljon erilaisia, vaikuttavia rakennuksia. Parhaiten tutustuimme Quinta da Regaleiraan eli upean yksityiskohtaiseen palatsiin ja sen pihapiiriin. Vaikea ymmärtää miten yksittäinen perhe on voinut omistaa niinkin loisteliaan kodin. Tonttiin ei kuulu ainoastaan itse palatsia vaan myös koristeellinen minikappeli, marmorimuureja, veistoksellisia tuoleja, romanttinen lampi siltoineen, tenniskenttä, suihkulähteitä ja torneja. Ja koska kaikki tuo ei voi mitenkään riittää kenellekään, samaan syssyyn kuuluu myös maanalaiset kalliotunnelit, jotka yhdistävät paikkoja toisiinsa. Asukkaiden ei varmaankaan tarvinnut kovin usein poistua kotoa. Tosin tietenkin ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen, ja Quinta de Regaleiralta voi nähdä lähikukkuloiden vielä suuremmat linnat eli keskiaikaisen Castelo dos Mourosin ja hiukan disneymäisen Palacio de Penan. Ihan kuin olisi kävellyt satumaailmaan, sen verran toinen toistaan hienompia rakennuksia näkyi joka paikassa.

Óbidosissa, ja Portugalissa yleisesti, on paljon valkoisia taloja pirteän värisillä reunoilla.
Quinta de Regaleira
Mullekin kelpaisi tällainen ovi makkariin.

Castelo dos Mouros & Palacio de Pena

Näiden lisäksi matkattiin myös Cabo da Rocan niemelle, eli nytpä on tullut käytyä Euroopan läntisimmässä pisteessä. Niemellä tuuli valtavasti, kylmästä täristen ja nauraen koitettiin turhaan ottaa hyviä kuvia kaverien kanssa. Jokaisella hiukset ihan sekaisin kaikissa kuvissa ja hyvä kun välillä pysyttiin pystyssä (note to self: ens kerralla ponnareita mukaan). Sama toistui myös Lissabonissa Santuário de Cristo Rei -patsaalla, eli kaupunkia suojelevan valtavan Jeesus-patsaan luona. Maisemaan ei onneksi tuuli koskenut ja oli ihanaa vain nauttia hetkestä viimasta huolimatta. Etenkin Cristo Rein luona näköala on varsin pysäyttävä, kukkulalta näkee koko kaupungin.

Lissabon Cristo Rein perspektiivistä.
Siellä jossain siintää Amerikka. (Cabo de Roca)
Niin mikä tuuli?
Sunnuntaina koittikin lähtö takaisin kohti Granadaa. 
Olen ilmeisesti kotiutunut tänne paremmin kuin odotinkaan, ei tullut yhtään sellainen tunne, että ulkomailla olo jatkuu, heh. Lissabonista lähtiessä tuli vähän haikea fiilis, kun viikonloppu oli niin ihana ja tapahtumarikas. Onneksi on vielä paljon edessä, ensi viikonloppuna suuntana onkin Marokko!

Minisanasto portugaliksi:

Obrigado/a = Kiitos
Olá = Moi
Bom dia = Päivää
Desculpe = Anteeksi, sori
Tudo bem? = Miten menee? 
(Kirjaimellisesti: Kaikki hyvin?)
Sim = Kyllä
Naõ = Ei
Ate logo = Näkemiin/nähdään myöhemmin
Faz favor = please, por favor
Cual é o teu nome? = Mikä sun nimi on?
Me chamo… = Mun nimi on...

4 kommenttia:

  1. Ihana kampaus! ;D

    Näitä sun reissupostauksia on tosi kiva lukea, vaikka kateus hieman iskeekin, kun itsellä ei ole samaa mahdollisuutta pidempään ulkomailla oleilemiseen. Se on varmasti ihan erilainen kokemus kuin satunnainen turistimatka.

    Jatkahan siis näiden postausten raapustamista. Ne ovat varmasti sulle itsellekin kiva muisto sitten jälkikäteen ja tosiaan niiden kautta on myös kiva seurata sun menoa siellä kaukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lennokkaista kampauksista ei tosiaan ollut pulaa :')

      Joo, on hauska verrata aiempia matkailuja ulkomailla asumiseen. Granadassa ainakaan ei enää tule pahemmin turistiolo (paitsi ehkä välillä uusia paikkoja tutkiessa) mikä on hassua, etenkin kun vasta puolitoista kuukautta on mennyt. Mulle on kanssa täysin uusi kokemus matkustaa yksin ja etsiä kavereita vasta paikanpäältä. Tää on erilaista ja jännempää, mutta onneksi myös kivaa.

      Kiitos kommentista ja kiva kuulla, että näitä on mukava muidenkin lueskella! ^^

      Poista
  2. Hei Tiiu,

    Kiitos arjen piristyksestä. Niin ihanaa ....

    t Kirsi

    VastaaPoista