Arkielämää Granadassa osa 1

Aloin kirjoittaa tätä postausta iskän innoittamana. Selitin yhden puhelun aikana vaikka mitä juttuja retkistä sun muista mitä olen tehnyt ja hämmästyin, kun minulta kysyttiinkin ”Niin, niin, mutta millaista sun arki on?”

Miksi minä mistään arjesta haluaisin selittää, sehän on tylsää ja jokapäiväistä. Hetken mietittyäni totesin, että taitaa se silti erota jonkin verran suomalaisesta. Tällä kertaa kirjoitan siis joitakin juttuja arkielämään liittyen. Tylsää se saattaa edelleen olla, mutta ehkä sieltä paistaa joitain kulttuurieroja tai yleistä Granada-fiilistelyä läpi.

Tekstistä tuli turhan pitkä, joten tämä postaus tulee kahdessa osassa.

Opiskelua ja pieniä arjen eroavaisuuksia

Käännösyksikkö

Luentoja minulla on ollut normaalisti yksi tai kaksi päivässä, eli en ole viettänyt yliopistolla niiden takia hirvittävästi aikaa. Aika rentoa siis, vaikka yliopistossa työmäärää ei voi koskaan päätellä pelkkien luentojen lukumäärän perusteella. Nyt minulla on tosin Granadan yliopistolla enää kahden kurssin loppukokeet ja yhden esseen kirjoittaminen jäljellä, joten sekin vähäinen tunneilla istuminen on loppunut.

Lomalainen en sentään kuitenkaan ole. Itsenäistä työtä riittää, sillä koealueisiin kuuluu paljon luettavaa ja lisäksi opiskelen myös Tampereen kesätenttejä varten. Voisin periaatteessa käydä yliopistolla enää vain pari kertaa ennen Suomeen paluuta. Huh, miten omituinen ajatus, paluu oikeasti lähestyy. Tulen varmasti ikävöimään täkäläistä ryhmätyöskentelyä, vaikken olisi ikinä uskonut sanovani niin. Jännitin suullisten esitelmien ja muiden yhteishommien tekemistä ihan älyttömästi, koska Suomessa ne kuuluvat ehdottomasti inhokkeihini ja täällä mahdollinen kielimuuri voi vaikeuttaa asioita. Pelko oli turhaa. Espanjalaiset ovat tottuneet isoon määrään ryhmätöitä jo ala-asteelta lähtien, ja hommat hoituvat usein tosi sujuvasti. Ryhmähenki ja toisten kannustaminen menevät välillä myös ihan toisiin sfääreihin kuin Suomessa, tunneilla on yllättävän iloinen tunnelma.

Luennot ovat toisinaan aika rentoja

Koska arkeni ei erityisemmin pyöri luentojen ympärillä olen saanut aikatauluttaa omat menoni ja tekemiseni melko vapaasti. Tuntien jälkeen olen joskus harvoin jäänyt hetkeksi yliopistolle opiskelemaan itsenäisesti, mutta yleensä suuntaan suoraan kotiin. Herään tyypillisesti melko myöhään, joten aamupala jää usein väliin ja vatsa kurnii kunnolla tuntien loputtua. Joitain kertoja olen käynyt ennen luentoja tai niiden välissä popsimassa churroja, mutta useimmiten en jaksa vaivautua. Vaikka onkin kiva fiilistellä heti herättyä rennosti kahvilassa ja nauttia auringosta, ei jatkuva leivonnaisten mussutus ole kovin terveellistä. En muutenkaan ole ihastunut churroihin erityisemmin, kuvittelin niiden olevan makeampia tai ainakin vähemmän suolaisia. Ensimmäisen syötyäni ajattelin, etten tule pitämään niistä ollenkaan, mutta kumma kyllä nyt niitä tekee välillä jopa mieli. Ehkäpä olen espanjalaistumassa pikkuhiljaa. Samoin oliiveja on tullut napsittua sellaisinaan välipalaksi monet kerrat, sekin tapa on tarttunut espanjalaisilta.

Yrttikaupan nätti nosto-ovi

Yliopistolta suuntaan usein ostamaan tuoretta leipää kämpän lähellä olevista leipomoista. Koulumatkan varrella olevassa leipureilla on tapana heittää leivän mukaan pikkuisia ekstrasuolaisia, siitä tulee aina iloiselle tuulelle. Toisessa taas jutustelen yleensä leipurin kanssa mukavia, ilmeisesti jäin ulkomaalaisena tosi nopeasti muistiin. Hän yleensä kommentoi espanjani kehitystä jotenkin muun puheen lomassa. Tällainen myyjän kanssa juttelu on minulle täysin uusi juttu. Aluksi odotin jatkuvasti jonottajien valittavan, kun myyjä vain puhuu ja puhuu yhden asiakkaan kanssa saamatta jonoa etenemään, mutta se onkin ihan tavallista. Olen yllättänyt itsenikin muutaman kerran jumittamalla jonoa oikeasti pitkään. Kerrankin kävin tupaten täynnä olevassa marketissa kymmenen minuuttia ennen sulkeutumisaikaa. Kassoille oli hirveät jonot, ja jouduin odottamaan omaa vuoroanikin kauan. Yrittäessäni maksaa päädyimme kuitenkin myyjän kanssa käymään innokkaan keskustelun linssipastasta sun muusta kuin vanhat kaverukset. Suomessa tuollaiseen röyhkeään hidasteluun ei olisi enää silmien pyöräyttelyt ja kröhimiset riittäneet, vaan aika varmasti joku rempseä olisi kettuuntuneesti pistänyt juttutuokiolle stopin. Täällä asiassa ei ollut mitään kummallista, vaikka jonot olivat pitkät ja työntekijöidenkin piti päästä kotiin. Espanjalaiset ovat välillä tosi leppoisaa porukkaa.

Espanjalaiselle kulttuurille on muuten tyypillistä, että kaikkia ostoksia ei välttämättä tehdä samassa kaupassa vaan esimerkiksi hedelmät napataan usein fruteríasta, leipä panaderíasta, korut joyeríasta ja pesuaineet ynnä muut niihin erikoistuneesta liikkeestä. Ría-päätteitä riittää. Itse tosin asun muutaman minuutin kävelymatkan päässä parista isosta marketista, mercadonasta, joten hyödynnän niitä paljon ja ostan sikin sokin erityyppisiä tuotteita. Kyllähän se toisinaan nopeuttaa ostosreissua, jos kaiken voi ostaa samasta paikasta.

Plaza Isabel

Plaza Nueva

Katedraalin pääsisäänkäynti

Kaupassakäynnin lisäksi roskien vieminen poikkeaa täällä Suomesta, koska täällä haetaan roskat päivittäin kadulta. Tämä jaksaa kummastuttaa minua edelleen, etenkin koska parvekkeeni alta kuuluu kamala melu joka yö siivoustyöläisten vetäessä roska-astioita pitkin mukulakivikatua. Minua tällainen meteli ei haittaa, mutta luulisi herkkäunisia tai aikaisin heräämään joutuvia ärsyttävän. Iso osa naapureista saa heittää roskapussinsa suoraan ulko-oven eteen, ei tällaista vaan Suomessa näe. Kierrätys on myös mahdotonta, koska eri tyyppisille roskille ei ole omia astioita.

Asuntooni kuuluu aika lailla kaikki äänet kadulta tehokkaasti sisälle, mutta meluun tottuu ja toisinaan on hauska jammailla naapurien musiikkien tahdissa. Espanjalaisten jalkapallovimmakin on tullut tätä kautta enemmän tutuksi, kun tärkeiden matsien aikaan ihmiset eivät tunnu muusta puhuvan kuin futiksesta ja kisakatsomoiden melu kuuluu kotiin asti läheisistä baareista ja naapureiden asunnoista. Viime viikollakin hyvä, etten pompannut ilmaan, kun hiljaisen illan rikkoi yhtäkkinen ”GOOOOOOOOOOOL!!!” -kuorohuuto, jota seurasi naapurin juoksentelu kotikadulla vuvuzelan kanssa. Toisen naapurin kuulin paiskovan ovia ja kiroilevan kovaan ääneen. Jalkapalloon suhtaudutaan täällä kuin jääkiekon MM-finaaliin Suomessa, siihen pitää heittäytyä täysillä mukaan.

Tästä tekstistä tuli nyt vähän asiasta toiseen hyppivä ja katkonainen, hups. Olisi pitänyt varmaan tehdä tekstille raamit etukäteen eikä vain antaa ajatusvirran tulla, mutta en halua enää kirjoittaa kaikkea uusiksi. Kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia ja kulttuurieroja Espanjaan liittyen tulee jatkuvasti lisää mieleen, kun istahtaa hetkeksi pohtimaan. Ensi kerralla sitten vähän lisää siitä mitä vapaa-ajalla tulee tehtyä.

Alhambra näkyy upeasti San Nicolásin näköalapaikalta

Katedraali ja Plaza Nueva Alhambran vartiotornista nähtynä

Ps. En usko tekeväni sen kummempaa postausta kämpästäni, joten tässä sen sijaan pikainen video mistä näkee halutessa huoneen missä asustelen ja pätkän kotikatua.