sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Arkielämää Granadassa osa 2


Sitä kuulee sanottavan, etteivät Erasmus-vaihtarit tee muuta kuin juhli, etenkään Granadassa mitä pidetään varsinaisena biletyskaupunkina. Tällainen kuvaus ei oikein sovi minuun henkilökohtaises-
ti, vaikka tietysti juhlin toisinaan itsekin. Ujosta introvertistä ei kuitenkaan tule supersosiaalista ulkomaillakaan, joten vietän aika paljon aikaa yksinäni koulun jälkeen. Roikun esimerkiksi koneella kuten Suomessakin, koska arki on arkea täälläkin eikä sitä aina vain jaksa toisten ihmisten seuraa.

Kauppa Calle Elviralla
Välillä myös unohdan, että suomalainen hiljaisuus ei ole tavallista kaikkialla, ei omassa kodissakaan. On päiviä, jolloin italialainen kämppikseni vaikuttaa hiukan vaivaantuneelta ja levottomalta seurassani. Silloin yleensä tajuan, etten ole vetänyt oikeaoppista innokasta small-talkia hänen kanssaan vaan puhunut Suomessa varsin riittävään suppeaan tapaan. Jos olen hiljainen enkä hymyile korvasta korvaan tuntuu kämppikseni helposti luulevan, että olen vihainen tai en halua puhua hänelle. Sitä pitää välillä vähän selitellä, mutta pian taas hymyilemme ja päpätämme yhdessä. Espanjalaiset kaverinikaan eivät ole oikein tottuneet hiljaisiin hetkiin keskustelussa, ja olenkin useamman kerran joutunut vakuuttelemaan olevani kunnossa ja hyvällä tuulella, vaikken puhuisikaan lakkaamatta.

Vaikka tykkäänkin olla paljon yksin, en sentään ole ihan erakoitunut omaan huoneeseeni vaan tykkään vaikkapa kierrellä kaupungilla. Uusien paikkojen löytäminen on kivaa, kauppoja riittää ja asuntoni on viihtyisästi joen lähistöllä. Läheltä löytyy myös puistoja missä on ihana kuljeskella ja istua lukemassa. Pari päivää sitten poikkesin esimerkiksi etsimässä The Clashin Joe Strummerille omistetun aukion. Tekemistä siis riittää. Viime aikoina tosin päivisin kuljeskelu on jäänyt vähemmälle, kun peruslämpötila tuntuu olevan yli +35 astetta ja lämpötila vain kohoaa kesän edetessä. Siinä ei oteta montaa askelta kodin ulkopuolelle, kun on jo ihan hikimärkä. Granadalaiset kuulemma itsekin pakenevat kesäksi rannikolle tai matkailemaan, koska kaupungista tulee paahtava. Jo nyt olo on hiukan tukala oman huoneen ollessa kuin uuni, vaikka parvekkeeni ovet ovat yötä päivää selällään.

Puisto Genil-joen varrella

Strummerilla ja Granadalla on pitkä historia
Flamenco-esitystä kuuntelemassa
Kavereiden kanssa käyn silloin tällöin tapaksilla tai teellä, tai sitten teemme jotain muuta kivaa yhdessä. Yhteisistä matkoista en puhu nyt, koska joistakin olen kirjoitellut jo aiemmin ja ne eivät oikein kuulu arkeen. Arkena olen käynyt kuitenkin esimerkiksi kansainvälisillä tapaksilla, vaihtareille ja paikallisille järjestetyssä tapahtumassa missä on tarkoituksena maistella eri maiden ruokia. Yhdellä kerralla teemana oli ”maailman riisit”, joten kaiketi söimme erimaalaisia riisejä. Kaikki tapakset tulivat kuitenkin paellan muodossa, joten aika espanjalaiselta tuntui. Oli todella hauska ilta, ja kaverit saivat minut myös maistamaan hitusen Valencian erikoisuutta: mustaa paellaa. Kyseessä on mustekalan musteella värjätty ruoka, ja sen maistamisen jälkeen oli kaikilla syöjillä mustat suut. Vielä monta tuntia tapahtuman jälkeen huomasin, että huulissani ja hampaissani oli edelleen mustaa sävyä. Söin tuolloin myös tajuttoman hyvää sienipaellaa, Maese Píossa hallitaan riisiruuat.

Viime viikolla puolestaan kävin salsatunnilla kavereiden kanssa. Granadan kaupunki tarjoaa ilmaiseksi tanssi- ja liikuntatunteja, ja pitihän sitä kauden viimeiselle tunnille lähteä. Oli todella hauskaa! Salsa ei todellakaan ole minun lajini, mutta latinorytmejä, naurua ja vauhtia kuitenkin riitti.
Tetería Palacio Nazari
Teeintoilijana suosikkipuuhaani Granadassa on Calle Elviran teteríoissa eli marokkolaisissa teehuoneissa käyminen. Rakastan näitä paikkoja. Teetä löytyy montaa eri laatua ja tähän mennessä kaikki testaamani ovat olleet todella hyviä. Ei ihme, että tee käy Marokossa usein ihan jälkkäristäkin. Makeutta niissä tosin riittää, eli vähemmän makeanystävälle tällainen tee ei välttämättä maistu tai se kannattaa pyytää erikseen sokerittomana. Teen lisäksi teteríoista saa erilaisia naposteltavia avokadopirtelöstä kreppeihin. Itse olen Marokon reissun jälkeen ihastunut pahasti erilaisiin leivoksiin, joissa käytetään pähkinöitä, seesaminsiemeniä ja hunajaa. Tulen todella ikävöimään teteríoita täältä lähdettyäni, löytyisipä niitä Suomestakin. Hyvän ruuan ja juoman lisäksi niissä on oma ihana tunnelmansa. Granadan arabilaiskortteleita kulkiessa tuntuu välillä kuin olisi kävellyt toiseen maahan, ja suitsukkeentuoksuiseen teteríaan astuessa tämä tunne vain voimistuu.

Sanoinko jo miten paljon tykkään Granadasta?
Albaicinia, Alhambran Torre del Homenaje ja sotilaiden asuntojen jäänteitä
Graffitiseinä Realejossa
Maese Píon massiivinen kasvispaella

2 kommenttia:

  1. Oma arki voi joskus tuntua tylsältä (useinkin :D) oli sitten missä tahansa. Silti tällaisia arkipostauksia on tosi kiva lukea. Muiden arki on muiden arkea eli itselle vierasta, joten postauksista ei tule sellaista harmaata fiilistä, mitä siitä omasta jokapäiväisestä elämästä voi tulla.

    Kaiken kaikkiaan näitä sun juttuja on ollut kiva lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Itsekin lueskelen mieluusti muiden arkijuttuja, ne on kivan virkistäviä. Ei vaan tule ajateltua, että sama voisi pitää paikkaansa myös omissa teksteissä.

      Kiitos! :)

      Poista