Feria de Sevilla, 6.5.2017

Tämä tulee nyt lähes kuukauden myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Sevillan reissu oli ihana. En ollut koskaan ennen käynyt kyseisessä kaupungissa, ja milloin olisikaan parempi vierailla kuin huhtikuun juhlan, Feria de Sevillan, aikaan. Joka vuosi Sevillassa järjestetään viikon mittainen festivaali, jolloin kaupunki täyttyy hevoskärryistä ja hienosti pukeutuneista ihmisistä. Koska Sevilla oli minulle ja kolmelle kaverilleni uusi tuttavuus, päätimme jättää varsinaisen juhlapaikan myöhemmälle ja lähdimme ensin tutkimaan keskustaa. Ferian tunnelma ylsi silti sinnekin, koska meitä vastaan tuli jatkuvasti hevoskärryjä ja gitanos-tyyliin pukeutuneita miehiä sekä naisia flamenco-mekoissa. Aurinko porotti todella kuumasti sinä päivänä, joten ei voi kuin nostaa hattua kaikille perinteisiin asuihin pukeutuneille. Etenkin naisilla oli varmasti tukalaa, koska heidän mekkonsa peittivät koko kropan kaulaa, ja toisinaan myös selkää, lukuun ottamatta. Ei mikään ihme, että viuhkat olivat kovassa käytössä. Sevillan keskustasta jäi mieleen erityisesti Plaza de España eli uusrenessanssin aikainen aukio, jota ei oikein sanat riitä kuvailemaan. Todella nätti paikka suihkulähteineen, torneineen ja lukemattomine yksityiskohtineen. Aukiota ympäröivä vaikuttava rakennus oli myös sen verran iso, ettei sitä saanut millään mahdutettua yhteen tai edes kahteen kuvaan. Kyseinen aukio on muuten toiminut kuvauspaikkana yhdelle Tähtien sota -leffalle, eli nyt on tullut kuljettua Anakin Skywalkerin jalanjäljissä, heh.

Plaza de Españan lisäksi käytiin vilkaisemassa muutamaa puistoa, San Telmon palatsia, goottilaista katedraalia (joka oli harmi kyllä kunnostettavana eli puuaidat estivät välillä näkyvyyden) ja Torre del Oroa eli vanhaa vartiotornia. Syömässäkin pysähdyttiin. Ihmettelin hiukan mitä salaatilleni oli tapahtunut, kun sain eteeni valtavan lautasellisen valkoista mössöä juustopaloilla, mutta kyllä sieltä kaiken ranskankerman tai muun vastaavan alta löytyi jopa vihreääkin. Espanjalaisille tuntuu välillä salaatti olevan vahvasti sivuosassa, jopa silloin kun sen on tarkoitus olla annoksen pääainesosa. Ruuan jälkeen koitimme vielä päästä katsomaan Real Alcázar -palatsia, joka on kuulemma todella kaunis ja onpa siellä kuvattu Game of Thronesiakin. Palatsin vierailuaika oli kuitenkin ehtinyt jo päättyä siltä päivältä, joten sen näkeminen jäi sitten toiseen kertaan.

Guadalquivir-joki virtaa Sevillan läpi

Plaza de España

San Telmon palatsi

Katedraalia

Feria de Abril

Illalla suuntasimme itse feriaan. Juhla-alue oli paljon suurempi kuin kuvittelin ja tunnelma oli erittäin espanjalainen. Aivan kuin olisi astunut eri maailmaan. Valtavasta portista päästyämme näimme silmänkantamattomiin casetas-rivejä eli koristeltuja juhlatelttoja ja -kojuja. Nämä kuuluivat erilaisille järjestöille, poliittisille puolueille, kaupungeille ynnä muille. Bongasinpa Granadallekin omistetun casetan. Joihinkin pääsi sisään kuka tahansa, mutta käsittääkseni suurimmassa osassa kävijät valikoitiin. Vaikka telttojen pystyttäjät saavat itse päättää mitä casetasta löytyy niin lähestulkoon kaikissa oli juomatarjoilua, musiikkia ja tanssia. Andalusialle tyypillisesti juhlajuomana toimi useimmiten rebujito eli valkoviinin ja limonaadin sekoitus. 

Feria oli täynnä ihmisiä ja kaikkialla raikui lattarirytmit. Pidän suunnattomasti espanjalaisten suhtautumisesta musiikkiin ja tanssiin. Suomessa juhlijoita, minut mukaan lukien, ei meinaa saada millään tanssilattialle (ellei kyseessä ole jokin kostea illanvietto kaverien kesken), mutta espanjalaiset tuntuvat tanssivan ja laulavan vapaasti lähes missä vain. Oli ihana nähdä miten kaikki taaperosta vaariin juhlivat täysillä yhdessä. Sillä osaako tanssia ei ollut mitään väliä vaan sekä selkeästi jo pidempään harjoitelleet että omiin jalkoihinsa kompuroivat tanssivat yhdessä hymyssä suin. Jos jossain alkoi soida musiikkia sai olla varma, että hetken päästä vähintään pari ihmistä jätti kaiken muun sikseen ja alkoi tanssia. Älyttömän iloinen tunnelma ja ihana asenne kaikilla.

En muuten ennen tätä reissua tiennyt, että flamenco-mekkoja käytetään oikeasti muulloinkin kuin vain tanssiessa. Tietenkin kyseessä on perinteinen asu, jolle löytyy muutakin käyttöä, mutta ajattelin mekon olevan hiukan verrattavissa vaikka Suomen kansallispukuun. Jotkut käyttävät juhlan tullen, mutta suurin osa ei. Sevillassa tämä mielikuva tuhoutui tehokkaasti. Mihin tahansa katsoikin näki hulmuavia helmoja, koristeltuja hartiahuiveja ja kukkia hiuksissa. Mekkoja myös riitti montaa eri tyyliä ja väriä. Oli kukallisia, pallokuvioisia ja raidallisia. Oli yksivärisiä, pastellisävyisiä ja oikein kirkuvan kirjavia. Tykästyin näihin mekkoihin vielä enemmän kuin aiemmin, ne olivat todella kauniita.

Ferian alue oli jaettu kahteen osaan: casetas-telttoihin ja isoon tivoliin. Telttoja oli niin paljon, että niiden välissä poukkoilu tuntui välillä labyrintissa seikkailulta, mutta jossain välissä eteen alkoikin ilmestyä köydenvetokojuja ja huvipuistolaitteita. Minun ja yhden kaverini olisi tehnyt mieli kokeilla paria laitetta, mutta muut kaverit alkoivat hämärän tullessa voivotella jalkojaan, ja itsekin olin unohtanut nostaa tarpeeksi käteistä laitemaksuja varten. Laitteet jäivät siis testaamatta, mutta jo pelkästään alueella kuljeskelu oli oma kokemuksensa. Feria oli päivälläkin mielenkiintoista ja nättiä nähtävää, mutta pimeän koittaessa tunnelmasta tuli vieläkin kivempi kiitos lukemattomien lyhtyjen ja tivolin värivalojen.

Keskiyön jälkeen aloimme olla kavereiden kanssa jo varsin uupuneita, koska päivä oli ollut pitkä ja jatkuva auringonpaiste oli syönyt voimia. Keskiyölläkin oli vielä 21 astetta lämmintä, voi ehkä kertoa jotain päivän kuumuudesta. Kyyti takaisin ei kuitenkaan lähtenyt kuin vasta neljän aikoihin aamuyöllä, joten päätimme istahtaa ferian läheltä löytyneeseen puistoon juttelemaan muutamaksi tunniksi. Puisto osoittautui nappivalinnaksi, sillä aivan sen edestä ammuttiin juhlan päätteeksi vaikuttavat ilotulitukset. Välillä näytti siltä kuin oltaisiin istuttu suoraan tähtisateen alla.

Opin hirvittävästi elämästä Perussa ja kyseisen maan turvallisuudesta, tai pikemminkin sen puutteesta, kun kaksi perulaista kaveriani intoutuivat kertomaan kilpaa kokemuksiaan. Kolmas kaveri sanoi jossain välissä järkyttyneenä väliin: ”Enpä taida ikinä matkustaa Peruun ja olen sentään Meksikosta! Näin ikkunasta, kun naapurin asunto tyhjennettiin eikä paikalle tullut poliisi tehnyt muuta kuin ryöstänyt itsekin tavaraa!” Ei ehkä ihan niitä jokapäiväisiä juttuja, mutta kaikkea sitä maailmalla tapahtuukin. Olin itse jatkuvasti silmät selällään ja kaverit repesivätkin pitkään hekotukseen, kun muistivat minun olevan Suomesta. Perun ja Suomen vertaaminen osoittautui heille loistoviihteeksi, haha. Väsymys unohtui nopeasti, kun pääsimme kunnolla vauhtiin. Yhteinen juttutuokio olikin mainio päätös ikimuistoiselle päivälle. Ehkei se kotimatkan myöhäisyys ollutkaan niin paha asia.

Juhlahumua

Rypäleiden murskaamista tivolikojun muodossa

Ferian massiivinen sisäänkäynti

ps. Albahacan Cruzar El Río -kappaletta (alempi video) kuuli jatkuvasti päivän aikana. Se kertoo Sevillan feriasta ja siitä miten juhlapaikalle päästäkseen pitää ylittää Guadalquivir-joki. Toinen linkkaamani video onkin vain oma tosi pikainen fiilistelypätkäni.