Tämä on vähän enemmän hehkutuspostaus kuin mikään varsinaisesti kuulumisista kertova, mutta pakko kirjoittaa, kun innostuin. Kieltenopiskelijana kaikki tällainen kieliin liittyvä liibalaaba on mielenkiintoista, joten vámonos!
Ennen vaihtoon
lähtöä olin huolissani siitä, miten pysyn kärryillä ihmisten puheesta. Hyvin
huolissani. Vaikka olenkin opiskellut koulussa castellanoa, eli nimenomaan sitä
Espanjassa puhuttavaa espanjaa, niin Andalucian alueelle lähteminen jännitti. Olen
kuullut ties minkälaisia kauhujuttuja Andalusian murteesta. Stereotyyppisesti
sitä pidetään niin sanotusti ”laiskana” espanjana ja erittäin vaikeasti
ymmärrettävänä. Ennen vaihtoa kuuntelin muun muassa youtubesta pätkiä
andalusialaisten haastatteluista ja kauhistelin, kun en meinannut ymmärtää mitään.
Puhe oli nopeaa ja ihmiset tuntuivat sössöttävän, enkä lyhenteiden käytön takia
aina saanut selvää mistä puhuttiin. Ymmärtämiseen tosin tietenkin vaikutti sekin, etten ollut
tottunut kuulemaan espanjaa jatkuvasti ja erityisesti se, miten ruosteessa
espanjan taitoni olivat kertaamisesta huolimatta.
Myönnän olleeni
ensimmäisillä viikoilla todella kauhuissani joidenkin selkeästi andalusialaisten
puheesta. Eihän siitä ottanut selvää millään. Jotenkin kuitenkin tässä
viikkojen ja kuukausien kuluessa unohdin täysin, että täällä mitään murretta
ylipäänsä puhutaankaan. Välillä olen tullut ohimennen harmitelleeksi, että en
kuulosta yhtään granadalaiselta puhuessani, mutta pistin sen täysin aksentin ja kielioppimokien piikkiin.
Vähän aikaa sitten kolumbialainen kaverini kuitenkin selitti naureskellen miten
huvittavalta granadalaisten tapa lyhentää sanoja hänestä kuulostaa. Tästä sain pienen
ahaa-elämyksen ja muistin taas andalusialaisen espanjan olemassaolon. Lueskelin
tänään paria artikkelia aiheeseen liittyen, Sebastianin puheet jo unohtaneena,
ja tuhahtelin, miten tekstissä annettiin esimerkkejä ”vaikeasta” espanjasta.
Ihan tavallista espanjaahan se minusta oli, kirjoitettu vain puhekieltä mukaillen. Kuulin jok’ikisen
esimerkkilauseen ja -sanan andalusialaisten kaverieni äänellä mielessäni. Voi
sitä riemun määrää, kun pienellä viiveellä älysin, että olen huomaamattani tottunut
andalusialaiseen murteeseen! Joudun tietysti edelleen pyytämään paikallisia kavereitani toistamaan
puheitaan silloin tällöin, mutta usein epäselvyys tuntuu johtuvan siitä,
etten aina ehdi ekalla kerralla saamaan heidän puhetavasta selvää.
Tietenkin omassa kielitaidossani on myös rutkasti parannettavaa, ja toisinaan en
ymmärrä asioita juuri nimenomaan sanavarastoni puutteellisuuden takia, mutta yllättävän
usein ymmärtäminen liittyy Andalusian espanjaan. Miten en ole tajunnut tätä
aiemmin?
Hassua oli myös huomata, miten osa sanoista ja tavoista puhua on
luikerrellut jopa omaan puheeseeni. Hyvin, hyvin pieni osa, mutta silti niitä tulee
silloin tällöin käytettyä. Esimerkiksi s-äänteet tippuvat toisinaan sanoistani
pois, kuten espanjalaisilla kavereillani.
Oma
suhtautumiseni Andalusian espanjaan on myös muuttunut reilusti. Kevään alussa
kauhistelin kaverin kanssa, että kohta minäkin varmaan puhun sitä epäselvää ja ”huonoa”
espanjaa. Kaveri naureskeli huvittuneena minun surkealle naamalleni.
Kurssikirjoista opittua selkeää, ja nimenomaan kaunista, espanjaahan se olla
pitää! Nyt Andalusian espanja kuulostaa omiin korviini lähinnä mahtavalta, ja
haluaisin hallita sen käytön itsekin. Toki se ensimmäinen oppimani niin sanottu
”oppikirjaespanja” soi korviini edelleen suloisemmin, mutta en vaan voi olla
pitämättä täällä kuulemastani variaatiosta. Granadalaisten tapa lyhentää sanoja
tiputtamalla kirjaimia tai joskus jopa puolet sanasta pois muistuttaa omaa
tapaani puhua suomea. Eipä ihme, että tykkään.
Muistan ennen
vaihtoa lukeneeni joitakin esimerkkejä andalusialaisten tavasta sanoa asioita
lyhentäen. Esimerkiksi yhdeltä sanalta näyttävä tavupötkö saattoi olla
kokonainen pitkä lause. En silloin ymmärtänyt yhtäkään tällaista. Nyt bongailin
lyhennepötkylöitä artikkeleiden lomasta ja ymmärsin ne sujuvasti. Jes!
Ihanaa nähdä välillä
konkreettisesti, miten kielitaito on kehittynyt. Jo pelkästään uusien sanojen
ja ilmaisutapojen oppiminen on ollut mahtavaa, samoin kuin kieliopin
juurtuminen tarkemmin pääkoppaan. Erityisen hienoa on kuitenkin huomata
pystyvänsä keskittymään kieliopillisesti korrektin ilmaisun ohella myös eri
variaatioihin, aksentteihin ja murteisiin. Etenkin ääntäminen kiinnostaa minua
varmaan eniten kaikissa kielissä, joten hienoa, että pystyn nyt espanjan
kohdallakin tunnistamaan miten tietyt foneettiset piirteet liittyvät kielen eri
variaatioihin. Andalusian espanja oli joskus niin hankalaa ja outoa. Nyt se
tuntuu kotoisalta.
Sanotaan muuten, että
jos ymmärtää Andalusian espanjaa, ymmärtää kaikkea Espanjassa puhuttua espanjaa. Pitääpä
ottaa selvää pitääkö tämä paikkansa.
Tässä tällainen postaus tällä kertaa. Ei muuta kuin ’ta luego, no’ vemo’ y viva E’paña!
