Sitä kuulee sanottavan, etteivät Erasmus-vaihtarit tee muuta kuin juhli, etenkään Granadassa mitä pidetään varsinaisena biletyskaupunkina. Tällainen kuvaus ei oikein sovi minuun henkilökohtaises-
ti, vaikka tietysti juhlin toisinaan itsekin. Ujosta introvertistä ei kuitenkaan tule supersosiaalista
ulkomaillakaan, joten vietän aika paljon aikaa yksinäni koulun jälkeen. Roikun esimerkiksi
koneella kuten Suomessakin, koska arki on arkea täälläkin eikä sitä aina vain
jaksa toisten ihmisten seuraa.
Kauppa Calle Elviralla |
Välillä myös unohdan,
että suomalainen hiljaisuus ei ole tavallista kaikkialla, ei omassa
kodissakaan. On päiviä, jolloin italialainen kämppikseni vaikuttaa hiukan
vaivaantuneelta ja levottomalta seurassani. Silloin yleensä tajuan, etten ole
vetänyt oikeaoppista innokasta small-talkia hänen kanssaan vaan puhunut
Suomessa varsin riittävään suppeaan tapaan. Jos olen hiljainen enkä hymyile
korvasta korvaan tuntuu kämppikseni helposti luulevan, että olen vihainen tai en halua
puhua hänelle. Sitä pitää välillä vähän selitellä, mutta pian taas hymyilemme
ja päpätämme yhdessä. Espanjalaiset kaverinikaan eivät ole oikein
tottuneet hiljaisiin hetkiin keskustelussa, ja olenkin useamman kerran joutunut
vakuuttelemaan olevani kunnossa ja hyvällä tuulella, vaikken puhuisikaan lakkaamatta.
Vaikka tykkäänkin
olla paljon yksin, en sentään ole ihan erakoitunut omaan huoneeseeni vaan
tykkään vaikkapa kierrellä kaupungilla. Uusien paikkojen
löytäminen on kivaa, kauppoja riittää ja asuntoni on viihtyisästi joen
lähistöllä. Läheltä löytyy myös puistoja missä on ihana kuljeskella ja istua lukemassa. Pari päivää sitten poikkesin esimerkiksi
etsimässä The Clashin Joe Strummerille omistetun aukion. Tekemistä siis riittää. Viime aikoina tosin päivisin kuljeskelu on jäänyt
vähemmälle, kun peruslämpötila tuntuu olevan yli +35 astetta ja lämpötila
vain kohoaa kesän edetessä. Siinä ei oteta montaa askelta kodin ulkopuolelle,
kun on jo ihan hikimärkä. Granadalaiset kuulemma itsekin pakenevat kesäksi
rannikolle tai matkailemaan, koska kaupungista tulee paahtava. Jo nyt olo on
hiukan tukala oman huoneen ollessa kuin uuni, vaikka parvekkeeni ovet ovat yötä päivää selällään.
Puisto Genil-joen varrella |
Strummerilla ja Granadalla on pitkä historia |
Flamenco-esitystä kuuntelemassa |
Kavereiden kanssa
käyn silloin tällöin tapaksilla tai teellä, tai sitten teemme jotain muuta
kivaa yhdessä. Yhteisistä matkoista en puhu nyt, koska joistakin olen
kirjoitellut jo aiemmin ja ne eivät oikein kuulu arkeen. Arkena olen käynyt
kuitenkin esimerkiksi kansainvälisillä tapaksilla, vaihtareille ja paikallisille
järjestetyssä tapahtumassa missä on tarkoituksena maistella eri maiden ruokia.
Yhdellä kerralla teemana oli ”maailman riisit”, joten kaiketi söimme
erimaalaisia riisejä. Kaikki tapakset tulivat kuitenkin paellan muodossa, joten
aika espanjalaiselta tuntui. Oli todella hauska ilta, ja kaverit saivat minut
myös maistamaan hitusen Valencian erikoisuutta: mustaa paellaa. Kyseessä on
mustekalan musteella värjätty ruoka, ja sen maistamisen jälkeen oli kaikilla
syöjillä mustat suut. Vielä monta tuntia tapahtuman jälkeen huomasin, että
huulissani ja hampaissani oli edelleen mustaa sävyä. Söin tuolloin myös tajuttoman hyvää
sienipaellaa, Maese Píossa hallitaan riisiruuat.
Viime viikolla puolestaan
kävin salsatunnilla kavereiden kanssa. Granadan kaupunki tarjoaa ilmaiseksi tanssi-
ja liikuntatunteja, ja pitihän sitä kauden viimeiselle tunnille lähteä. Oli todella
hauskaa! Salsa ei todellakaan ole minun lajini, mutta latinorytmejä, naurua ja
vauhtia kuitenkin riitti.
Tetería Palacio Nazari |
Teeintoilijana suosikkipuuhaani
Granadassa on Calle Elviran teteríoissa eli marokkolaisissa
teehuoneissa käyminen. Rakastan näitä paikkoja. Teetä löytyy montaa eri laatua
ja tähän mennessä kaikki testaamani ovat olleet todella hyviä. Ei ihme, että
tee käy Marokossa usein ihan jälkkäristäkin. Makeutta niissä tosin riittää, eli
vähemmän makeanystävälle tällainen tee ei välttämättä maistu tai se kannattaa
pyytää erikseen sokerittomana. Teen lisäksi teteríoista saa erilaisia
naposteltavia avokadopirtelöstä kreppeihin. Itse olen Marokon reissun jälkeen
ihastunut pahasti erilaisiin leivoksiin, joissa käytetään pähkinöitä,
seesaminsiemeniä ja hunajaa. Tulen todella ikävöimään teteríoita täältä lähdettyäni,
löytyisipä niitä Suomestakin. Hyvän ruuan ja juoman lisäksi niissä on oma ihana tunnelmansa. Granadan arabilaiskortteleita kulkiessa tuntuu välillä kuin olisi kävellyt toiseen maahan, ja suitsukkeentuoksuiseen teteríaan
astuessa tämä tunne vain voimistuu.
Sanoinko jo miten paljon tykkään Granadasta?
Sanoinko jo miten paljon tykkään Granadasta?
Maese Píon massiivinen kasvispaella |