Tällä kertaa en selitä
Espanjan elämästä sen enempiä vaan intoilen matkustelusta. Viime viikonloppuna
pääsin käymään Portugalissa ensimmäistä kertaa! Oli mahtava reissu!
Évora ja Lissabon
Bussi lähti
Granadasta kohti Portugalia keskiyöllä, joten yö meni mukavasti kaverin kanssa hölpötellen
ja välillä vähän nuokkuen. Rakastan yöllä matkustamista, on mahtava tunne
herätä ja huomata olevansa uudessa paikassa. Piti vähän hieraista silmiä
unenpöpperöisenä, kun naaman edessä näkyi Sevilla kuutamon loisteessa. Oli
nättiä, vaikkei siellä pysähdyttykään.
Kuudelta
Portugalin aikaa sitten kuljettiinkin jo Évoran kaduilla. Kierreltiin kaupunkia
muutama tunti, käväistiin upean katedraalin katolla ihmettelemässä maisemia ja päästiin
katsomaan myös luukappelia, Capela dos Ossosia. Jälkimmäinen jäi mieleen aika
vahvasti, kun en yhtään odottanut käveleväni huoneeseen missä seinät ja pylväät
on päällystetty ja koristeltu oikeilla ihmisluilla. Siellä on kuulemma yli 5 000
ihmisen luut. Kieltämättä vähän karmiva, mutta myös hieno ja mielenkiintoinen
paikka.
Évora |
"We bones that here are, for yours await" |
Capela dos Ossos |
Évorasta
jatkettiinkin sitten Lissaboniin. Tosi ihana kaupunki, ihastuin pikkuisen. Siellä
tuli kierreltyä parin päivän aikana oikein urakalla. Lissabonista minulle ja
monelle muulle tuli ensimmäisenä mieleen San Francisco, kun ylitettiin Golden
Gatea muistuttava punainen silta ja koko kaupunki oli yhtä mäkeä. Kuulemma
paikkaa ovat vavisuttaneet useat maanjäristykset ja kaupunkia on jouduttu rakentamaan
uusiksi moneen kertaan. Siksi myös Huhtikuun 25. päivän silta (huh, mikä nimi)
on pitänyt rakentaa kestämään järistyksiä ja mallia on haettu San Franista.
Nättejä rautiovaunuja ja funiculareja riitti myös, eli aina ei välttämättä tarvitse
kävellä mäkiä ylös alas. Itse tyydyin vain katsomaan ja kuvaamaan ratikoita, ne
olivat söpöjä kuin lasten leikkikalut. Talvella Lisboa ei välttämättä olisi
kovin unelmamesta, laatoilla päällystetyt tiet muuttuivat yllättävän liukkaiksi
jo hetken kestäneen vesisateen jälkeen.
Lissabonissa tuli
keskustan lisäksi käytyä myös Belémin kaupunginosassa uittamassa jalkoja merivedessä,
keräilemässä simpukoita ja syömässä. En ehtinyt maistelemaan Belémin kuuluisia
leivoksia pitkien jonojen takia, mutta paikallisia kermaleivoksia, pastéis de nata, onneksi pääsi
testaamaan muualla. Oli hyvää, samoin kuin bataatista tehdyt broa castelar -leivoksetkin. Pääsin myös
ensimmäistä kertaa kokemaan tuk-tukilla kulkemisen, oli tosi hauskaa. Kansainvälisyyttä
riitti, kun kaverien kanssa ollaan jokainen eri maasta. Kuski mukaan lukien
kyydissä oli seitsemän eri kansallisuutta. Selitettiin toistemme päälle koko
matka samalla kun kuski kertoi vinkkejä ja pieniä anekdootteja Lissaboniin
liittyen. Naurusta ei meinannut tulla loppua millään. Belém oli ehdottomasti yksi
viikonlopun kohokohdista, kiitos loistoseuran.
Lissabon |
Pitää myöntää, etten ennen tätä matkaa tiennyt Portugalista melkeinpä mitään. Kaikki tuli siis uutena ja yllätyksenä. Taisin kulkea lähes koko ajan silmät ja suu ihmetyksestä ammollaan, heh. Kaikkialla oli tosi nättiä ja sää oli ihana koko viikonlopun, varsinkin perjantaina aurinko lämmitti ihanasti. Yli 30 astetta, kyllä kelpasi.
Lähdin reissuun tšekkiläisen
vaihtarikaverini kanssa, joka opiskelee kääntämistä myös. Englannin ja espanjan
lisäksi J opiskelee myös portugalia, joten hän opetti minulle kätevästi kielen
alkeita ja antoi ääntämisvinkkejä. Lisäksi J:tä oli helppo nykäistä hihasta,
jos meinasi mennä sormi suuhun paikallisten selittäessä asioita liian nopsaan. Oli
ilo huomata, että pystyn ymmärtämään ja seuraamaan portugalinkielistä
keskustelua, vaikken ole ikinä opiskellut kyseistä kieltä. Tiesin, että
portugali ja espanja muistuttavat toisiaan, ja pystyn luettuna ymmärtämään
joitakin portugalipätkiä, mutta ei tullut mieleenkään, että voisin pysyä
kärryillä melko nopeatahtisessa keskustelussakin. Onneksi sama toimii myös toisinpäin,
eli portugalilaisille pystyi jatkamaan puhetta espanjaksi, kun pieni
portugalin sanavarastoni väistämättä tyrehtyi. Tosin oli tärkeää aloittaa keskustelu
portugaliksi tai englanniksi, koska paikalliset eivät pidä siitä, että heidän
oletetaan osaavan espanjaa. Vähän ihmettelin kyllä miten mukana olleet
espanjalaiset ja monet vaihtarit tuntuivat unohtavan täysin, ettei olla enää
Espanjassa eivätkä pukahtaneet yhtäkään sanaa portugalia. Jopa keskustelun avaus tapahtui espanjaksi, vaikka
paikalliset kuinka tuhahtelivat ja puhuivat painottaen vahvasti portugalia. Ehkä nämä ovat joitain kulttuurieroja tai sitten kyse on vain henkilökohtaisesta pet peevestäni, mutta minulle ainakin on tärkeää yrittää saada edes ne pari paikallisen kielen sanaa sanottua.
Helvetin suulta satulinnoihin
Lissabonin
lisäksi kävimme Cascaisissa kurkistamassa Boca do Infernoon eli Helvetin
suuhun, Óbidosissa testaamassa Ginjinhaa suklaakupista (nam!) ja Sintrassa
ihailemassa palatseja ja kartanoita. Jälkimmäisessä kaupungissa myös vähän
seikkailtiin J:n kanssa, kun eksyttiin muusta porukasta. Toiset tutkivat
palatseja, me ajelimme ympäri kaupunkia ja tutustuimme juna-asemaan. Onneksi
Sintrassa on kuitenkin helppo kulkea ja päästiinpä mekin näkemään osamme nähtävyyksistä.
Käsittämätöntä miten yhteen paikkaan voi mahtua niin paljon erilaisia,
vaikuttavia rakennuksia. Parhaiten tutustuimme Quinta da Regaleiraan eli upean yksityiskohtaiseen palatsiin ja sen pihapiiriin. Vaikea ymmärtää miten yksittäinen
perhe on voinut omistaa niinkin loisteliaan kodin. Tonttiin ei kuulu ainoastaan
itse palatsia vaan myös koristeellinen minikappeli, marmorimuureja, veistoksellisia
tuoleja, romanttinen lampi siltoineen, tenniskenttä, suihkulähteitä ja torneja.
Ja koska kaikki tuo ei voi mitenkään riittää kenellekään, samaan syssyyn kuuluu
myös maanalaiset kalliotunnelit, jotka yhdistävät paikkoja toisiinsa.
Asukkaiden ei varmaankaan tarvinnut kovin usein poistua kotoa. Tosin tietenkin ruoho
on aina vihreämpää aidan toisella puolen, ja Quinta de Regaleiralta voi nähdä lähikukkuloiden
vielä suuremmat linnat eli keskiaikaisen Castelo dos Mourosin ja hiukan
disneymäisen Palacio de Penan. Ihan kuin olisi kävellyt satumaailmaan,
sen verran toinen toistaan hienompia rakennuksia näkyi joka paikassa.
Óbidosissa, ja Portugalissa yleisesti, on paljon valkoisia taloja pirteän värisillä reunoilla. |
Castelo dos Mouros & Palacio de Pena |
Näiden lisäksi matkattiin myös Cabo da Rocan niemelle, eli nytpä on tullut käytyä Euroopan läntisimmässä pisteessä. Niemellä tuuli valtavasti, kylmästä täristen ja nauraen koitettiin turhaan ottaa hyviä kuvia kaverien kanssa. Jokaisella hiukset ihan sekaisin kaikissa kuvissa ja hyvä kun välillä pysyttiin pystyssä (note to self: ens kerralla ponnareita mukaan). Sama toistui myös Lissabonissa Santuário de Cristo Rei -patsaalla, eli kaupunkia suojelevan valtavan Jeesus-patsaan luona. Maisemaan ei onneksi tuuli koskenut ja oli ihanaa vain nauttia hetkestä viimasta huolimatta. Etenkin Cristo Rein luona näköala on varsin pysäyttävä, kukkulalta näkee koko kaupungin.
Lissabon Cristo Rein perspektiivistä. |
Siellä jossain siintää Amerikka. (Cabo de Roca) |
Niin mikä tuuli? |
Sunnuntaina
koittikin lähtö takaisin kohti Granadaa.
Olen ilmeisesti kotiutunut tänne paremmin kuin odotinkaan, ei tullut yhtään sellainen tunne, että ulkomailla olo jatkuu, heh. Lissabonista lähtiessä tuli vähän haikea fiilis, kun viikonloppu oli niin ihana ja tapahtumarikas. Onneksi on vielä paljon edessä, ensi viikonloppuna suuntana onkin Marokko!
Olen ilmeisesti kotiutunut tänne paremmin kuin odotinkaan, ei tullut yhtään sellainen tunne, että ulkomailla olo jatkuu, heh. Lissabonista lähtiessä tuli vähän haikea fiilis, kun viikonloppu oli niin ihana ja tapahtumarikas. Onneksi on vielä paljon edessä, ensi viikonloppuna suuntana onkin Marokko!
Minisanasto portugaliksi:
Obrigado/a = Kiitos
Olá = Moi
Bom dia = Päivää
Desculpe = Anteeksi, sori
Tudo bem? = Miten menee?
(Kirjaimellisesti: Kaikki hyvin?)
Sim = Kyllä
Naõ = Ei
Ate logo = Näkemiin/nähdään
myöhemmin
Faz favor = please, por favor
Cual é o teu nome? = Mikä sun nimi on?
Me chamo… = Mun nimi on...